Perustelut
Oppilaan kouluterveydenhuollon käyntiin liittyvän matkan kohtuullisista kustannuksista säädetään terveydenhuoltolain 16 §:ssä:
Se hyvinvointialue, jonka alueella oppilaan kotikuntalain (201/1994) 2 §:ssä tarkoitettu kotikunta sijaitsee, vastaa oppilaan ja tarpeellisen saattajan kouluterveydenhuoltoon liittyvästä matkasta aiheutuvista kohtuullisista kustannuksista, jos matkaa ei ole mahdollista yhdistää koulumatkaan.
Valtioneuvosto on antanut uuden asetuksen neuvolapalveluista sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta. Asetuksella säädetään terveystarkastusten määristä, ajankohdista ja sisällöistä ja se on tullut voimaan 1.2.2026. STM on pitänyt asetuksesta kansallisen infotilaisuuden 17.2.2026 ja täsmentänyt siinä, mitkä suun terveydenhuollon palvelut luetaan kouluterveydenhuoltoon kuuluviksi. Lisäksi Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy on todennut aiemmin olleen epäselvyyttä kansallisesti etenkin siitä, kuuluvatko myös hoitotoimenpiteet tarkastusten lisäksi kouluterveydenhuoltona annettavaan suun terveydenhuoltoon. Hyvil Oy on STM:n tavoin tähdentänyt, että kouluterveydenhuollon piiriin kuuluvat perusterveydenhuollon palvelut sekä perusterveydenhuollon puolella toteutettava erikoishammaslääkäritasoinen hoito, joka on useimmiten oikomishoitoa.
Kouluterveydenhuoltoon kuuluviksi suun terveydenhuollon palveluiksi luetaan siis suun tutkimukset (jotka tekee hammaslääkäri) ja tarkastukset (jotka tekee suuhygienisti tai hammashoitaja), niiden pohjalta tehdyn hoitosuunnitelman mukainen jatkohoito kattaen myös erikoishammaslääkäritasoisen hoidon, kuten hampaiston oikomishoidon. Näistä erityisesti oikomishoidon käynnit ovat usein luonteeltaan useita käyntikertoja vaativia, koululaiselle rutiininomaisia ja toisinaan hyvin lyhytkestoisia. Huoltajan läsnäolo ja tuki käynnillä ei ole siten aina välttämätöntä, ellei perhe itse sitä katso aiheelliseksi.
Oikomishoito on erityisosaamista, hyvin varusteltuja työtiloja ja erikoisvälineistöä vaativa terveydenhuollon palvelu. Erityisesti hintavista laiteinvestoinneista mainittakoon intraoraaliskannerit, joilla potilaan suu jäljennetään digitaalisesti perinteisten muottien sijasta, oikomiskojeiden valmistamiseksi. Erikoishammaslääkärin ja alaan perehtyneiden yleishammaslääkärien, suuhygienistien ja hammashoitajien työajan tarkoituksenmukaisen käytön sekä hoitoloiden varustelun kannalta on perusteltua keskittää oikomishoidon palveluita alueellisesti. Järjestely hillitsee palvelun järjestämisen kustannuksia ja lisää oikomishoidon tiimien potilastyöhön käytettävissä olevaa työaikaa, mutta voi vastaavasti nostaa kuluja perheiden hakiessa matkakorvausta kouluterveydenhuollon piiriin kuuluvasta käynnistä. Välittömien matkakorvauskustannusten oheen kertyy välillisiä kustannuksia matkakorvaushakemusten käsittelystä hallinnollisena työnä.
Kainuussa on useita asutuskeskittymiä, joiden koulun läheisyydessä ei ole hammashoitolaa. Vaikka näillä kouluilla järjestettäisiin liikkuvalla yksiköllä perustason hammashoitoa, lähinnä hammastarkastuksia, jää merkittävä osa kouluterveydenhuollon piiriin kuuluvasta suun terveydenhuollosta käynnin ulkopuolelle toimenpiteiden vaatiman varustelun, röntgenkuvien oton tarpeen ja välineistön vuoksi, edellyttäen käyntiä hammashoitolassa tai kuvantamisen yksikössä.
Esimerkiksi Hyrynsalmen alueen oikomishoidon tarve on noin 24–30 lasta kuukaudessa. Palvelu toteutetaan tällä hetkellä Suomussalmen hammashoitolassa, mikä hillitsee eritysvälineistön hankintakuluja, mahdollistaa digitaalisen jäljentämisen (intraoraaliskanneri) kojeiden valmistuksessa ja monihuonetyöskentelyn. Yhden lapsen oikomishoidon käynnin matkakorvausten kustannus olisi noin 22 euroa / oikomiskäynti, mikä tekee kuukaudessa 660 euroa kuluja, mikäli toteutuu, että kaikki huoltajat hakevat korvausta. Matkakorvausten käsittelyyn kuluva hallinnollinen työaika aiheuttaa kuluja ennakkoarvion mukaan noin 18 euroa/hakemus, jolloin kuukaudessa kustannukset ovat pelkästään Hyrynsalmen alueelta yhteensä 1200 euroa, vuodessa noin 10 000 euroa. Kokonaistaloudellisesti edullisemmaksi voi muodostua yhteiskyydityksen järjestäminen hyvinvointialueen kuljetuspalveluiden kautta silloin, kun se hoidolliset ja työjärjestelylliset näkökohdat huomioiden on kullekin oikomishoidon toimintayksikölle ja kullekin potilasryhmälle mahdollista. Yhteiskyyditykseen voisivat hoidolliset näkökohdat ja lapsen etu huomioiden kuulua myös muut suun terveydenhuollon kouluterveydenhuollon käynnit. Potilaan huoltajat voisivat kuitenkin aina päättää, että haluavat itse kuljettaa lapsen kouluterveydenhuollon mukaiselle suun terveydenhuollon käynnille.
Päätösehdotus
Esittelijä
-
Sami Mäenpää, hyvinvointialuejohtaja, sami.maenpaa@kainuu.fi
Aluehallitus päättää hyväksyä suun terveydenhuollon palveluyksikölle mahdollisuuden järjestää hyvinvointialueen kuljetuspalveluiden kautta yhteiskyydityksiä kouluterveydenhuollon mukaisiin palveluihin silloin, kun se arvioidaan kokonaistaloudellisesti edullisimmaksi vaihtoehdoksi hillitsemään matkakorvaushakemusten aiheuttamia välillisiä ja välittömiä kustannuksia.