Perustelut
Tausta
Puheenjohtaja kollegio on elokuun 2026 kokouksessa antanut seuraavan tehtävän Lasten, nuorten ja perheiden asioiden valiokunnalle:
Mitkä ovat tärkeimmät keinot, joilla Kainuun hyvinvointialue voi vähentää lasten ja nuorten sijaishuollon tarvetta sekä hillitä kustannusten kasvua vuosina 2027–2029 ilman, että lasten hyvinvointi, palvelujen laatu tai lapsen etu vaarantuvat?
Lastensuojelun sijaishuolto on lapsen edun turvaamiseksi tarkoitettu viimesijainen palvelu, jota käytetään silloin, kun lapsen kasvua, kehitystä ja turvallisuutta ei pystytä riittävästi turvaamaan avohuollon tukitoimin. Kainuun hyvinvointialueen strategisena tavoitteena on vahvistaa ennaltaehkäiseviä palveluja, varhaista tukea, perhehoitoa ja omaa palvelutuotantoa siten, että lasten ja nuorten hyvinvointi paranee ja raskaampien palvelujen tarve vähenee.
Tavoitteena on, että valiokunta käy keskustelun lasten ja nuorten sijaishuollon nykytilanteesta, kehityssuunnista sekä niistä toimenpiteistä, joilla sijaishuollon tarvetta voidaan vähentää vuosina 2027–2029 ilman, että lasten etu, palvelujen laatu tai turvallisuus vaarantuvat. Tältä pohjalta laaditaan kannanotto asiaan.
Tilannekuva ja keskeiset haasteet sekä ratkaisumahdollisuudet
Sijaishuolto on yksi hyvinvointialueen vaativimmista ja kustannuksiltaan merkittävimmistä lasten palveluista. Valiokunta on aiemmin korostanut ennaltaehkäisevän työn, perheiden varhaisen tukemisen ja monialaisen yhteistyön merkitystä raskaampien palvelujen tarpeen vähentämisessä. Kainuussa on tunnistettu myös tarve vahvistaa omaa sijaishuoltoa ja perhehoitoa ostopalveluiden sijaan.
Keskeisimpiä Kainuun haasteita aiemman tiedon (muutosohjelmalausunto) perusteella ovat:
§ Perheiden ongelmien kasautuminen.
§ Nuorten mielenterveys- ja päihdehaasteet.
§ Palvelujen saatavuuden erot eri puolilla Kainuuta.
§ Riittävän varhaisen tuen tavoittaminen ennen lastensuojelun asiakkuuden syvenemistä.
Yleisen tason ratkaisuiksi on esitetty seuraavia keinoja:
· Neuvola-, perheneuvola- ja kouluterveydenhuollon palveluketjun vahvistaminen.
· Perhetyön, lapsiperheiden kotipalvelun ja perhesosiaalityön kehittäminen.
· Tukiperhe- ja perhehoitajaverkoston laajentaminen.
· Koulujen, kuntien, järjestöjen ja hyvinvointialueen yhteistyön vahvistaminen.
· Matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelujen parantaminen.
Keskustelukysymykset valiokunnalle
- Mitkä ovat tärkeimmät syyt lasten ja nuorten päätymiseen sijaishuoltoon Kainuussa?
- Missä palveluketjun kohdassa ennaltaehkäiseviä toimia tulisi vahvistaa?
- Miten perheiden varhainen tuki voidaan turvata koko Kainuun alueella?
- Millä keinoilla tukiperhe- ja perhehoitajatoimintaa voidaan vahvistaa?
- Mitkä toimenpiteet ovat vaikuttavimpia sijaishuollon tarpeen vähentämiseksi vuoteen 2029 mennessä?
- Mitä tietoja ja tunnuslukuja valiokunta tarvitsee jatkovalmistelun tueksi?
Pyrimme järjestämään asiantuntijan esittelyn kokoukseen.
Päätös
Valiokunta merkitsi sijaishuollon tilannekatsauksen tiedoksi, kävi evästyskeskustelun lasten ja nuorten sijaishuollon tarpeen vähentämiseksi vuosina 2027-2029 ja päätti pyytää jatkovalmistelun tueksi tarvittavat lisätiedot. Seuraava kokous järjestetään pidempänä työpajatyyppisenä kokouksena, johon kutsutaan asiantuntijoita ja mahdollisuuksien mukaan kokemusasiantuntija.
Tämän asian käsittely aikana merkittiin tauko klo 13.08-13.14.
Miikka Kortelainen poistui kokouksesta tämän asian käsittelyn aikana klo 12:52
Karoliina Kuvaja poistui kokouksesta tämän asian käsittelyn aikana klo 13:29
Veera Karjalainen poistui kokouksesta tämän asian käsittelyn aikana klo 13:40
Kokouskäsittely
Valiokunta käsitteli aluehallituksen antamaa toimeksiantoa:
Mitkä ovat tärkeimmät keinot ja konkreettiset toimenpiteet, joilla Kainuun hyvinvointialue voi vähentää lasten ja nuorten sijaishuollon tarvetta sekä hillitä lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kustannusten kasvua vuosina 2027–2029, ilman että lasten hyvinvointi, palveluiden laatu tai lapsen etu vaarantuvat.
Keskustelussa todettiin toimeksiannon olevan laaja ja edellyttävän kokonaisvaltaista tarkastelua lasten, nuorten ja perheiden palveluketjuista. Valiokunnan rooliksi nähtiin strategisten painopisteiden, kehittämiskohteiden ja jatkovalmistelussa huomioitavien kysymysten tunnistaminen.
Valiokunta korosti ennaltaehkäisevän työn, varhaisen tuen ja palveluiden oikea-aikaisuuden merkitystä. Keskeisinä palveluina nähtiin neuvola-, perheneuvola-, perhetyö-, lapsiperheiden kotipalvelu-, kuraattori-, psykologi- sekä lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut. Keskustelussa todettiin, että matalan kynnyksen tuen tulisi olla helposti saavutettavaa lapsen ja nuoren arkiympäristöissä ja avun piiriin pääsyn nykyistä nopeampaa.
Palveluihin hakeutumisen kynnystä ja leimaavuutta pidettiin tarpeellisena vähentää. Tärkeinä keinoina nähtiin vertaistuki, ryhmämuotoiset palvelut, koulujen turvallisen aikuisen toimintamallit, nuorisotyön läsnäolo sekä muut lasten ja nuorten arkeen sijoittuvat tukimuodot. Lisäksi esille nostettiin pysyvän yhteyshenkilön tai omatyöntekijämallin mahdollisuudet palveluiden jatkuvuuden vahvistamisessa.
Valiokunta tarkasteli palvelurakenteita, johtamista ja vastuiden jakautumista. Keskustelussa korostuivat palveluketjujen toimivuus, vastuiden selkeys sekä resurssien kohdentuminen oikea-aikaisesti lasten, nuorten ja perheiden tarpeisiin. Erityisesti nostettiin esiin neurokirjon lasten palveluketjut sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuuden merkitys.
Alueellisten erojen todettiin vaikuttavan palveluiden saavutettavuuteen. Jatkovalmistelussa pidettiin tärkeänä muodostaa kokonaiskuva eri kunnissa tarjolla olevista palveluista ja arvioida mahdollisuuksia vahvistaa matalan kynnyksen tukea koko hyvinvointialueella.
Keskustelussa käsiteltiin myös sijaishuollon, vaativien asumispalveluiden sekä ostopalveluiden kustannuksia. Todettiin, että kustannuksiin vaikuttavat merkittävästi palveluiden vaativuus, henkilöstötarve ja yksilölliset tuen tarpeet eikä kaikkia kustannuksia voida vähentää ennaltaehkäisevillä toimilla. Samalla korostettiin oman palvelutuotannon, kustannusvaikuttavuuden ja ennaltaehkäisevien palveluiden vaikutusten tarkempaa arviointia.
Valiokunta katsoi tarvitsevansa jatkovalmistelun tueksi tarkempaa tietoa muun muassa sijoitusten ja huostaanottojen kehityksestä, kustannuksista, henkilöstöresurssien kohdentumisesta, palveluiden vaikuttavuudesta sekä muiden hyvinvointialueiden kokemuksista. Lisäksi korostettiin tutkimus-, vertailu- ja kokemustiedon sekä hankerahoituksen hyödyntämisen merkitystä.
Valiokunta piti tarpeellisena järjestää seuraava kokous työpajatyyppisenä asiantuntijakokouksena, jossa tarkastellaan palveluketjuja, kustannuksia, resursseja sekä vaikuttavimpia kehittämiskohteita. Työpajan pohjalta valiokunta kokoaa loppuvuoden viimeisessä kokouksessaan esityksen aluehallitukselle jatkotoimien arvioinnin tueksi.